Järjestäjänä Pro Puruvesi & Jäälinna ry


Jääveiston 23. SM-kilpailut järjestettiin Kerimäellä universumin suurimman puukirkon pihalla. Kilpailuun oli valittu 11 Suomen kovinta jäänveistäjää, mukaanlukien Ikitalven Janne Andberg. Tässä kaksipäiväisessä koitoksessa jää-aihiot olivat 2 metriä korkeat, 1,5 metriä leveät  ja metrin paksuiset. Jäämonoliitit seisoivat massiivisen jää- ja lumialustan päällä, joten jopa veistämättömät aihiot olivat varsin komea näky.

“Majoituimme Kerimäen vanhaan pappilaan perjantai iltana ja söimme herkullisia muikkusia. Veistotyö alkaisi varhain lauantai-aamuna, joten iltapuhteiksi minun ja muutaman kollegani piti vielä suunnitella veistos -tai ainakin hioa hiukan veistosuunnitelmia. Kilpailun teemana oli yllättäen Satavuotias Suomi. Inspiroiduin vihdoin puolen yön jälkeen suomineitosesta, piirsin parit luonnokset ja lopulta projektiokuvat neljästä ilmansuunnasta. Lepuutukseen jäi onneksi vielä useita tunteja ja nautinkin kauneusuneni häiriöttä.

aihio ja sahat

Aamulla kiskoimme ravitsevat ateriat kaffeineen ja köröttelimme veistopaikalle. Alkuun jääaihioiden viereen piti rakennella telineet puulavoista. Onneksi kilpailun johtaja Kai-Erik Frolin oli järjestänyt paikalle mukavasti talkoolaisia, jotka auttoivat tässä hupailussa. Lavojen päältä pääsin vihdoin jääpalikan kimppuun ja tämä olikin suurin jääkuutio jota olin kohdannut näissä merkeissä. Onneksi kanssakilpailijat lainasivat minulle sahan, jonka laippa läpäisi lähes koko aihion kerralla. Sahasin karkeat muodot ja pudottelin ylimääräiset lohkareet rautakangella. Se oli tosi hauskaa ja pieni vaaran tuntu toi kivasti lisää energiaa työskentelyyn.

Lounaan aikoihin olin hikoillut veistoksen karkean muodon esiin ja hyvä niin, koska kroppani oli jo aika hellänä sahan painosta ja tärinästä. Seuraavaksi alkaisikin varsinainen veistotyö erilaisin taltoin ja petkelein, paha kyllä minulla ei vielä tällaisia hienoksia ollut. Marssin siis paikalliselle R-kioskille, jossa minua odotti paketti seppä Mika Ainolalta. Paketissa oli tietysti kolme toistaan ihanampaa veistorautaa, joihin askartelin kahvat harjanvarsista. Tämän jälkeen homma alkoi olla tosi kivaa; jää suorastaan lauloi terien kosketuksesta ja nautin vapaan käden muotoilusta täysin vatsoin ja hymyssä suin. Iltaan mennessä neitosen muodot alkoivat jo erottua, mutta seuraavalle päivälle jäi vielä paljon muutakin kuin pintakäsittely. Suomineito oli vielä turhan pulskassa kunnossa, mikä tarkoitti kuntoilua myös sen veistäjälle.

keep

Sunnuntaina silpaisin pikavauhtia neitoselta ylimääräiset kilot pois ja kiinnitin irtonaisena veistämäni oikean käden paikoilleen jääjuotoksella. Veistos sai tästä lisää mittaa ja se kohosi jalustoineen lähes kolmen metrin korkeuteen. Lopuksi kiillotin suomineidon pinnan kuumailmapuhaltimella ja hioin loput pinnat moottorisaharälläkällä. Lopputulokseen olin varsin tyytyväinen. Veistoksen nimeksi valikoitui ankaran pähkäilyn jälkeen Pää Pystyyn tai Keep Your Head Up”



Mitaleille ei suomineitoni kuitenkaan yltänyt. Kilpailun voitti Anssi Kuosa, hopealle veisti Ari-Pekka Kuusela ja pronssia kaiversi Jussi Katajisto.

Kuvat kaikista töistä Ikitalven Facebook-sivulla

voittajat

– Janne A.

Yhteistyössä mukana